Sivuraiteita ja salarakkaita

Kesä on kauneimmillaan ja ihmisaivot lomilla. Seamuskin rötvää enimmäkseen laiturinnokassa tai kuka missäkin. Senpä kunniaksi ajattelin viihdyttää teitä kertomalla, mitä Seamus-tyypit puuhaavat "omalla ajallaan". On nimittäin selvinnyt, että he eivät mietikään Seamus-asioita 24/7 vaan tekevät kuulemma jotain muutakin, nuo rontit.

Aloittakaamma alusta eli A:sta eli Anni-Maijasta, jonka toinen suuri rakkaus musiikin lisäksi on aina ollut teatteri. (Itse asiassa kirjoitin näköjään vahingossa ensin "on aina olut teatteri". No, maistuuhan sille aina joskus harvoin kaljakin, mutta olutteatterista en ole vielä kuullut. Pitäisikö perustaa? Sillä saisi varmaan keski-ikäiset suomalaismiehetkin teatterin katsomoon... Hmm. Takaisin asiaan.) Muistan jo historian hämäristä lukioajoilta, kun Anni esiintyi loimaalaisessa musateatteriproduktiossa mm. kuolemattomilla vuorosanoilla "sä olet ihan ällöpylly". Nykyäänhän Annin löytää arkisin opiskelemasta musiikkiteatteria ja tänä kesänä hänet näkee lavalla Lahdessa koko perheen musiikkinäytelmässä Vesku ja pala taivasta. Ensi ilta oli juuri, vielä ehtii hyvin siis katsomaan ja katsomoon! Vesku ja pala taivasta -eventti Facebookissa, vassokuu. Laittaisin tähän myös mainosvideon näkyville, mutta jostain syystä blogi ei sitä videota sulata, joten joudutte aivan itse klikkaamaan tätä linkkiä katsoaksenne sen...





Myös tuo toinen Koskinen, siis herra Koskinen, on usein nähty teatterissa, tosin lähinnä tutusti basson varressa musikaaleissa. Ensi syksynäkin taas Hämeenlinnassa käsittääkseni. Herra Koskisen basismia ja pärstää voi ihailla myös muun muassa Saara Aallon bändissä, kuten esimerkiksi tässäkin tyylikkäässä videossa.






Rumpalimme Mikko on jatsimiehiä ja osan ajastaan soittelee paljon kaikkea sellaista, mistä puolet meistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Sen sijaan jos hänet tahtoo videolla nähdä, onnistuu se Seamus-videoiden lisäksi Elina Orkonevan taustalta.









J-P tuolla taannoin jo kirjoitteli laivamuusikon ihanasta arjesta, mutta tiettävästi hänellä on kaikenlaisia toinen toistaan mystisempia ja taiteellisempia projekteja meneillään. Korviimme ovat kantautuneet ainakin proggikset nimeltä Komatsu ja Veljeni valas. Tässä näyte jälkimmäisestä.

Suomisen Jussin arki taas on vähemmän taiteellista ja enemmän kansainvälistä. Mies nimittäin reissaa ympär maapallon kauppaamassa loimaalaista hitsausautomaatiota maailmalle. Ja kyllä vain - siitäkin löytyy linkistä video Enjoy!

Itse taas "sooloprojektini" lisäksi kulutan aikaani kääntäjänä. Varoitus: luvassa saavillinen kääntäjäpropagandaa :) Oletteko huomanneet tekstityksissä viime aikoina jotain outoa? Ovatko ne näyttäneet kiireessä tehdyiltä? Onko niitä jopa puuttunut? Suuri osa suomalaisista av-kääntäjistä on ollut viime syksystä asti lakossa ja talvella kaupallisten kanavien tekstejä väänsi kourallinen "rintamakarkureita" ja käännöstoimistojen kuukausipalkkalaisia. Kaikki alkoi MTV3:n ulkoistaessa kääntäjiään, jolloin kääntäjät kokosivat rivinsä ja ryhtyivät ajamaan "Asiaa". Kunnon palkkaa ja työoloja sekä työehtosopimusta. Maikkari on sittemmin joutunut nöyrtymään ja siirtämään töitään hikipajatoimistoista reiluille toimijoille, mutta iso osa tv:ssä näkyvistä teksteistä tehdään yhä kauhealla kiireellä ja huonolla liksalla, mikä taas näkyy kirjavana laatuna. Teillä joka iikalla on oikeus kunnon tekstityksiin! Vaatikaa siis hyvää, parempaa, parasta ja valittakaa kanaville, jos tekstityksissä on häiritseviä virheitä, huonoa kieltä tai muuta outoa. Kanavat kuuntelevat vain kahta tahoa, katsojia ja mainostajia. Olette siis avainasemassa. Tässä lisätietoa toimistokääntäjän arjesta ja loppuun vielä video, kuinkas muutenkaan.

Lisäksi toivotamme kaikille mitä makoisinta laiturillalekottelu- ja mansikanmussutuskesää. Adjöö!

Anna

Autopulmia, häitä ja muita ikimuistoisia keikkahetkiä

Nyt minikiertueemme päättyessä on aika muistella Seamuksen kymmenvuotisen historian hauskimpia, oudoimpia, ikimuistoisimpia ja huono-onnisimpia keikkakokemuksia.

Aloitetaan alusta. Lähes jokainen meistä kertova lehtijuttu muistaa mainita, että yksiä juhlia varten perustettu bändi on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti. Totta joka sana. Kyse oli tosiaan Suomisten sisarusten äidin viisikymppisistä, jotka tapahtuivat tietenkin Loimaalla. Kokoonpano oli tuolloin hiukan eri näköinen. Rummuissa Rautiaisen Jukka, bassossa Salon Jani. Täysloimaalainen kokoonpano tietty silloinkin. Lisäksi mukana olivat siis sisarukset Jussi ja Anni-Maija sekä minä, joka olin tuolloin vielä Valtonen. Yhtään omaa Seamus-biisiä ei vielä ollut valmiina, vaan settilistasta ensimmäisinä mieleen pompahtavat legendaariset Wonderwall ja Summer of 69 :)

 

Poor Seamus uransa alkumetreillä Stella Starissa

Seuraava pysyvästi muistoihin jäänyt alkupään keikka oli erikoinen basistikuvion ansiosta. Se taisi olla historiamme neljäs keikka, kolmas Poor Seamus -nimellä tehty ja keikkapaikkana Stella Star Helsingissä. Olimme tuolloin saaneet omakustannesinkullamme huomiota radiossa, ja keikalle oli tulossa levy-yhtiön edustaja. Vaan pari viikkoa ennen keikkaa tuolloinen basistimme Kyösti otti ja katosi. Ei näköhavaintoja, ei vastausta puhelimitse. Jossain vaiheessa huhut kertoivat miehen häipyneen jonnekin kotiseuduilleen Pohjanmaalle. Onneksi Anni-Maija tunsi Kivivuoren Juhon, joka lupautui pelastajaksemme. Vaikkei kyseinen keikka ehkä ollutkaan vielä bändin historian parhaita, Juhon bändiura oli varsin nousujohteinen: yhdet treenit, yksi keikka ja levydiili.

Koetetaanko vaikka apuvirtaa?

Bändin keikkareissuihin liittyy monenlaisia muistoja monenlaisista menopeleistä, joilla pitkin Suomen maata posoteltiin. Yleisesti ottaen meillä tuntuu olevan aika huono autokarma. Esim. niihin aikoihin, kun toisenakin kitaristinamme oli Jussi, Lentovaaran Jussi eli Lentsi nimittäin, köröttelimme kerran Joensuuhun hänen tyttöystävänsä perheen matkailuautolla. Ajatus tuntui mainiolta, kunnes aamutuimaan keikan jälkeen piti lähteä takaisinpäin eikä auto inahtanutkaan. Konepelti auki ja tutkimaan. Ja sitten hätyytettiin apujoukkoja paikalle, josko auto hörähtäisi käyntiin vetämällä. Eikä muuten hörähtänyt. En enää edes muista, oliko ongelma lopulta akussa vai missä, mutta sen muistan, että aivan tavoiteajassa ei takaisin Varsinais-Suomeen päästy.

 

Samainen keikka on ikimuistoiset-kansiossa myös siksi, että sen jälkeen bäkkärillämme oli paitsi Seamus ystävineen myös Kotiteollisuutta, Nightwishia ja Sami Saari. Erikoinen cocktail, etten sanoisi, mutta hauskaa oli ja juoma virtasi. Emme vielä ole käyttäneet Hynysen lupaamaa optiota päästä koska tahansa heidän bäkkärilleen, mutta ehkä se vielä joskus käytetään. Tuolta illalta on paljon kuvamateriaalia, jossa Seamus-maskottiparka kokee hurjia, mutta laitetaan tähän tällainen vähän lapsiystävällisempi versio.

Pikku Seamus-parkaakin taitaa hämmentää tarjottavien määrä ja laatu.

Jollain toisella Itä-Suomen keikalla, olisko ollut Savonlinna ja The Rocks, oli menopeli vaihdettu henkilöautoihin. Tämä oli tietty pistokeikka, arki-iltana ja liksa suurimmaksi osin lippuriskillä. Emme tainneet tuolloin olla Savonlinnassa kovin kuuma nimi, sillä katsojia oli portsarin lisäksi noin kolme, jotka nekin olivat osuneet paikalle vahingossa eivätkä olleet järin innostuneita kuulemaan mölyämistämme. Onneksi porstari sentään tykkäsi. Ja sitten menestyskeikan päätteeksi lähdettiin ajamaan kolmenkymmenen asteen pakkasessa takaisin Etelä-Suomeen. Jahka ensin saatiin auton lukko sulaksi ja auton ovi pysymään kiinni. Bonuksena vielä toinen autokunta otti paluumatkalla 

metallipoliisilta pikku ylinopeussakon.

En tiedä, mikä meihin iski, kun ajattelimme autokarmamme kääntyvän paremmaksi ostamalla keikkabussin, mutta niin vaan tuo ihana Mersu hankittiin ja nimekseen se sai Enkeli. Sisätilan punainen keinonahka vaihtui retrokankaisiin, ja viihdykkeeksi viriteltiin telkkaria, DVD-soitinta ja ties mitä. Vanhassa autossa oli tietysti omat "luontaiset ominaisuutensa", joita ei vissiin vioiksi sopinut kutsua, mutta Jussi S. puunaili Enkeliä suorastaan isällisellä rakkaudella.

Meikä hyppää kyytiin Jyväskylästä. Ostettaessa Enkeli oli musta Enkeli, mutta pian se sai kauniin seamuksensinisen pinnan.

Kuitenkin aina hetkittäin Enkeli päätti ryhtyä paholaiseksi, ja näin jälkeenpäin tuntuu, että melkein joka reissulla oli jotain pikku vaivaa. Eräskin matka alkoi jo lupaavasti, kun vielä Helsingin sisällä nelostiellä kaasuttaessamme Enkelin raollaan ollut kattoluukku lätkähti irti ja hajosi päreiksi pitkin kolmikaistaista väylää. Jussi & kump. loikkivat aropupun elkein liikenteen seassa keräämässä palasia, jotka ihme kyllä saatiin vahvalla teippauksella vielä kattoluukkua etäisesti muistuttavaan muotoon ja takaisin reikäänsä. Sittemmin muistimme aina sulkea luukun visusti ennen liikkeelle lähtöä.
 

Ehkä legendaarisimmat Enkeli- ja keikkamuistot liittyvät kuitenkin vuoden 2007 Lapin-turneeseemme. Jo ennen lähtöä tuli pientä pulmaa. Treeneissä tuli jotain puhetta jostakin kiertueen keikasta, jolloin tuolloinen rumpalimme Jarkko kysäisi, että hetkinen, mikä kiertue ja milloin sellainen onkaan... Meiltä muilta taisi leipäläpi hieman tipahtaa, kun Jarkko ilmoitti joutuvansa olemaan kyseisenä ajankohtana Helsingissä. Kun hätä on suurin, on apu onneksi lähellä. Tällä kertaa apu tuli Pyykön Antin muodossa, joka "pääsi" rumpaloimaan tälle ikimuistoiselle retkelle.

 

Rentoa rinneravintolameninkiä.

Menomatka sujui hienosti ja keikatkin olivat hauskoja. Soittelimme illalla rokkia milloin missäkin baarissa ja välillä rapsuttelimme akustisesti rinneravintolassa. Enkeli puuttui peliin vasta reissun

loppuvaiheessa. Minä ja Anni olimme jo jonain iltana päässeet onnellisesti mökkiimme koisimaan, kun taas muu seurue jäi Leville riekkumaan. Mökin ja Levin välissä oli pari aika tiukkaa mäkeä, ja yhdessä niistä Enkelistä katkesi mikäs muukaan kuin kardaani. Enkelissä oli myös sellainen pikku "ominaisuus", että se ei avaimesta sammunut, vaan se oli tapana sammuttaa vaihteella. Ilman kardaaniahan se ei muuten onnistu.

Railakasta menoa @ Vanha Hullu Poro

Jussi S. kertoo heränneensä Enkelin nukkumaosastolta siinä vaiheessa, kun moottoria yritettiin tukahduttaa sammuksiin ja äänimestarimme Kallen käsivarsi oli jo suurimmaksi osaksi ilmanottoaukossa. Jussilla oli kyllä tiedossa tapa, jolla moottorin olisi saanut sammumaan näppärästi ohjaamostakin, mutta hänelle ilmoitettiin tiukasti, että tähän ei nyt enempää neuvojia kaivata! Lopulta Enkeli sammui Pyykön rumpumatolla tukahduttaen ja seurue palasi mökille taksilla aamuyön tunteina.

 

Lapin-kiertue sijoittui tietenkin parahiksi pääsiäisen aikaan, joten kun pääsiäisen pyhinä koetettiin saada jotakuta korjaajaa kiinni, oli vastauksena aina, että Jouni on nyt pilkillä, palataan asiaan parin päivän päästä. Kiertueen keikat alkoivat kuitenkin olla jo soitetun puolella ja osalla porukasta oli kiire takaisin etelään. Mökkiimmekin oli tulossa uudet asukkaat. Onneksi sellaista paikkaa ei olekaan, josta ei paria loimaalaista löytyisi. Niinpä yksi yö meni mukavasti tuttujen tyhjässä mökissä. Itse asiassa toisenkin tuttujen mökin piti olla tyhjillään, mutta kun karautimme pihaan, sieltä löytyikin perhe majoittuneena. Mökin vuokranvälittäjällä taisi olla vähän omia bisneksiä, jotka tulivat näin paljastuneiksi...

No, tässä kohden suurin osa porukasta alkoi varailla junalippuja kohti etelää. Onneksi jonkinlainen paikka vielä varsin täysistä junista irtosi. Itse muistelen yrittäneeni nukkuilla penkkien lomassa vaunun lattialla yöjunassa. Sen sijaan kaksi Jussia soittivat nöyrästi pomoilleen, että tilanne on nyt sellainen, notta tarvittais vielä pari päivää lomaa ennen kuin päästään täältä kotiin. Kallen kavereita oli Levin puolella isossa vuokramökissä, ja siellä Jussit viettivät muutaman päivän oletettavasti hilpeissä tunnelmissa, kunnes korjaajat olivat palanneet pilkiltä ja Enkeli oli taas yhtenä palasena. Paluumatka oli sikäli ratkiriemukas, että vain Lentsillä oli näistä kahdesta c-kortti, joten hän sai körötellä koko matkan kotiin toisen Jussin kannustaessa vierellä.

Viimeinen Enkeli-reissuni, omat polttarit.

Tämä ei tainnut olla edes viimeinen Enkelin kanssa kohdattu pikku sattumus. Esim. Kosken Riku saattaa muistaa katkerasti erään toisella kokoonpanolla tehdyn hääkeikkareissun, jossa kaikki, mikä voi hajota, hajosi. Pian Enkeli pantiinkin myyntiin ja vieläpä löysi ostajan. Jokin keikka-auto firma sen tyytyväisenä meiltä lunasti. Kuulemma auto ei tosin enää ole rekisterissä. R.I.P. Enkeli, missä ikinä oletkin.

 

Myös Seamus on tehnyt yhden hääkeikan omalla nimellään ja kokoonpanollaan. Ystävämme Satu & Vopsi eivät tylsiin, perinteisiin häihin tyytyneet vaan järjestivät koko viikonlopun hääfestarit, pääesiintyjänä Happoradio. Boolitynnyrin (siis tynnyrin, ei maljan) kanssa ei nuukailtu, ja muistelenkin, että kun olisi ollut meidän vuoromme nousta lavalle, jouduttiin hiukan odottelemaan, sillä Lentsi oli jollain seurueella keskellä järveä veneellä, josta taisi olla polttoaine loppu. Hilpeää menoa.

Hianoa on, ihastelevat Jussit Suominen ja Koskinen.

Yksi ikimuistoinen reissu oli Saksan piipahduksemme vuonna 2010. Saksalainen ykkösfanimme Oliver järjesti meidät sinne, ja soitimme kaksi keikkaa hänen kotikulmillaan Stuttgartissa. Muistoihin on jäänyt mm. herkullinen joskin varsin tuhti saksalainen ruoka, kauniit keskiaikaiset pikkukaupungit, ystävälliset isäntämme ja erittäin lämmin keikkatunnelma. Ventovierasta bändiä tultiin kuulemaan sankoin joukoin ja meininki oli katossa. Mieluusti kohti Keski-Eurooppaa suuntaamme tulevaisuudessakin, jahka tähdet ovat taas sen suhteen oikeassa asennossa.

 

Kaiken kaikkiaan olen pitkään jo vaahdonnut, että telkkariin tarvittaisiin reality-sarja normi rokkibändin arjesta. Vaikka hauskaa on paljon ja useimmat keikat ovat mahtavia - etenkin kun sekä bändissä että yleisössä on huipputyyppejä - on matkalla myös sen luokan sattumuksia, että niistä saisi tv-hupia moneksi illaksi ja saattaisi joku nuori miettiä vielä uudestaan, josko sittenkin putkimieheksi eikä kitaristiksi :D

Nyt kalenterissa on enää yksi keikka, ensi viikon Jack The Rooster -visiitti Tampereelle, mutta ties mitä on luvassa taas jatkossa. Kiusoittelemme teitä jo kertomalla, että seuraavan levyn suuntaviivoja on jo pohdittu ahkerasti, joten jos kaikki menee edes suunnilleen toivotusti, keikkoja pitäisi olla tiedossa taas pian eikä seuraavaa levyäkään jouduta tällä kertaa odottelemaan vuosikausia. 

 

Jos teillä on mielessänne omakohtaisia, ikimuistoisia Seamus-keikkoihin liittyviä kokemuksia, kertokaa toki. Kuulemme mieluusti tarinoita teidän näkökulmastanne.

Nostalgiaterveisin

Anna

Jotenkin sen settilistan teko tuppaa aina jäämään viime tippaan, ja käytettävä on niitä tarpeita, jotka kulloinkin ulottuvilla ovat. Tässä tyypillinen esimerkki. Jos tuosta ei saa selvää, niin jo on kumma.

Kiertuekatsaus

Seamuksen kiertue on päässyt hyvään vauhtiin. Takana on kolme keikkaa sekä kaksi radiovetoa suorassa lähetyksessä. Tällä kertaa voit lukea blogistamme pienen kiertuekatsauksen.

14.2.2013 Helsinki

Päivän rupeaman alkajaisiksi Koskiset käyvät Yle Puheessa. Puhetta on Seamuksesta ja etenkin siitä, millaista on olla puolison kanssa samassa bändissä.

Soundcheck saadaan mukavasti kuntoon Bar Loosessa. Lekotteluun ei tosin ole aikaa, sillä Anna, Anni-Maija ja J-P suuntaavat Kallioon Lähiradion suoraan lähetykseen. Radion kuuntelijat kuulevat Last Callista ja Let It All Gosta akustiset versiot.

Lähiradiossa tunnelma on lämmin, suorastaan eksoottinen. Kuvan otti Hanna.

Loosessa jännitetään.

Illan keikalle tulee kuin tuleekin paljon jengiä. Kiertueen ensimmäinen keikka hoidetaan tyylikkäästi. Debyyttinsä Seamuksen livekokoonpanossa tekee Elina Orkoneva. Loistava ilta! Levy on julkaistu ja kuulijoiden palaute on positiivista.

Seamuksen levyjulkkari, Bar Loose.

19.2.2013 Helsinki

Vuorossa on akustinen keikka Arkadiankadun Levykauppa Äxässä. Kuulijoita ei ole jonoksi asti, mutta laatu korvaa määrän.

Levykauppa Äx

Äxän jälkeen päivä ei ole pulkassa, sillä nyt suuntaamme kohti Pöllölaaksoa ja Radio Novaa. Nova Stagen henkilökunta on ihastuttava. Heille lämpimät kiitokset!

Soundcheck Nova Stagella.

Tytöt käyvät haastattelussa, jonka jälkeen Last Call soitetaan akustisena versiona suorassa lähetyksessä. Kolme biisiä kuvataan. Niistä on luvassa videomateriaalia Novan sivuilla myöhemmin.

Tytöt Novalla. Anni-Maija vielä hereillä ja Anna toistaiseksi yhtenä kappaleena. Kaikki hyvin siis.

21.2.2013 Lahti

Radio Voima saa iltapäivällä kolmen aikaan vieraakseen lahtelaistuneet Koskiset. Juttua riittää ja haastattelun päätteeksi radiojuontaja lupaa tulla katsastamaan illan keikan Teerenpelissä.

Päivän aikataulut lyövät haasteensa kehiin. Soundcheckiä koko bändin voimin ei saada tehtyä, eikä sitä pääse tekemään myöskään illan aloittava Mikael Saari bändinensä. Luvassa on jonkinlaisia teknisiä vaikeuksia ja miksaajalle haasteita.

Tekniset vaikeudet jäävät onneksi toissijaisiksi, nimittäin porukkaa saapuu pilvin pimein ja tunnelma on katossa. Kiitos ihana lahtelainen yleisö sekä Mikael Saari bändeinensä!

Smile @ Teerenpeli.

Kiertue jatkuu. Seuraavat valloitettavat kaupungit ovat Hämeenlinna, Turku, Loimaa ja Tampere. Kuulemiin!


Anni-Maija

Ammattimuusikon arkea

Hei vaan kaikille, J-P tässä kirjoittelee ensimmäistä Seamusblogiansa.

Laivamuusikon viihtyisä koti

Aiheena on niinkin kiinnostava juttu kuin bändissä soittaminen ammattimuusikon näkökulmasta. Eli se, miten hankalaa oikeastaan on olla ammatiltaan muusikko ja soittaa samalla bändeissä.

Aluksi pitää tietysti mainita, että jaksan vieläkin ihmetellä sitä, miten joku yritys suostuu maksamaan bändille useita tuhansia siitä että käydään raapimassa jotain puolivillaisia versioita kasarihiteistä, kun taas sitten omaa musiikkia esittävä bändi joka on treenannut matskuaan kuukausikaupalla ei saa yleensä keikoista mitään. Eikä siinä, kyllähän monet bändit oman musiikin esittämisestäkin saavat korvauksen, mutta useissa tapauksissa se raha pitää tehdä soittamalla jotain ihan muuta.

Ei siis riitä, että omien bändien eteen joutuu tekemään ilmaiseksi töitä sekä studiossa että keikoilla, vaan näissä hommissa niiden takia joutuu perumaan myös sellaisia töitä, joista maksetaan. Molempien keikat ovat usein juuri viikonloppuisin ja vielä sen verran samoihin aikoihin, että ei niitä juurikaan tehdä kuin yksi kerrallaan. Tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä laivalla ennen kuuden setin keikkaa, ja huomenna tänne on tulossa tuuraaja, jotta pystyn tekemään Seamuksen keikat.

No miksi sitten näitä bändijuttuja teen? Koska monestakaan rahakeikasta ei juuri muuta jää käteen kuin se raha. Ja vaikka se tärkeää onkin, niin ei pelkästään sillä perusteella tämän alan töitä kannata

Laivamuusikko ulkoilee

tehdä, helpompiakin keinoja rikastumiseen löytyy. Itselleni bändeissä soittaminen ja oman musiikin tekeminen on kuitenkin aina ollut paljon tärkeämpää kuin ammattimuusikkona toimiminen, joka on tullut lähinnä sivutuotteena. Vaikka esimerkiksi Seamuksessa median kiinnostuksen tuntuu herättävän lähinnä bändin jäsenten väliset sukulaisuussuhteet, on itselleni silti ratkaisevan tärkeää se, mitä sinne levylle on soitettu. Uuden levyn eteen on nähty huomattavasti vaivaa, ja mielestäni se kuuluu lopputuloksessa. Menkää kuuntelemaan vaikka Spotifyyn ja arvioikaa itse.






J-P

Kuvia biisien takaa

1. Let It All Go

Tämä kuva on itse asiassa toisen levyn äänityssessioista. Kuvassa silloinen äänittäjämme Mikael Tiittanen. Biisi lähti syntymään täällä, kun päässäni alkoi soida melodia viereisen studion basson pompottelun päälle.

2. Last Call

Last Call ja yllättävän monet muut Seamus-biisit ovat saaneet alkunsa, loppunsa tai muun muotonsa mökillä. Tässä tiivistä biisintekosessiotunnelmaa mökin vintiltä, missä universumi lähetti luoksemme mm. Last Callin kertosäkeen.

 3. Unperfect Day

Onko se radio? Onko se katedraalin pienoimalli? Ei, se on Jussi S:n askartelema kitaravahvistin. Tätä soitellen syntyi Unperfect Dayn riffi (mökillä sekin!). Sitä yritettiin myöhemmin äänittää ties millä vahvistimilla, mutta yhtä täydellistä soundia ei vain saatu. Niinpä levylläkin kuuluu vielä tämä sympaattinen vekotin. (Sen kaverina kuvassa Jussin rakas Kalle.)

 4. Leaning Tree

Aito ja alkuperäinen leaning tree - sekä ranta, johon on kiteytynyt kipeitä unelmia. Uskomatonta kyllä me myös tunnemme ihmisen, joka on kotoisin näiltä seuduilta ja katsellut tuotakin puuta ja rantaa paikan päältä.

5. Saviour

Hänkö meidät pelastaa?

6. Like Never Before

Like Never Before on esitetty ensi kerran livenä jo vuosia sitten Saksan reissullamme. Kuvassa bändin poikia paikallisen oluen äärellä, kuinkas muuten, sekä saksalaisisäntämme Oliver.

 7. Laura II

"We keep on playing cards with Jules and Helen..."

8. Honey, We're Way Too North

Emmekö olekin?

9. Like Soldiers Go

Like Soldiers Go on nähnyt elämänsä aikana monenlaisia muodonmuutoksia. Sitä testailtiin treeniksellä monessa vaiheessa eri rakenteilla. Kappaleen A-osa löysi hahmonsa lopulta eräällä purjehdusreissulla. Ainoa mukana ollut soitin taisi olla iPuhelimen pianosovellus. Sehän riitti. Tässä familjen Suominen soutelee purjepaatilta lähisaareen pissittämään koira Koistista, joka hienona herrana ei tietenkään veneeseen asioitaan tee. Hirmu näppärää jotenkin. Ja mitenkäs tässä näin on käynyt, että ainut, jolla on pelastusliivit, on Koistinen itse...

10. Wish It Would Rain

Saatte odottaa levyä ja kuvittaa itse. Millaisen tarinan se teille kertoo? Mitä sade teistä pesee pois?

Levy kaupoissa 15.2. Vihdoin! Kuuntelemisiin. :)

- Anna

Ihana kamala kampanja

Tiedättehän,

useimmat muusikot haluaisivat keskittyä tekemään musiikkia. He eivät mielellään käyttäisi aikaa muuhun puuhasteluun. Tämä pätee myös meidän bändiin. Haluamme tehdä musiikkia ja soittaa sitä ihmisille. Kaivetaanpas kitarat esiin. Soitto soimaan!

Haha! Eiii se ole niin yksinkertaista. "Muistakaa promootiotyö", sanottiin meille heti uramme alkumetreillä. Se se vasta on tärkeää. Bändille pitää saada näkyvyyttä. Kiinnittäkää ihmisten huomio. Keksikää jotain makeeta. Tarroja. Flyereita. Tempauksia. Mitä ikinä.

No. Me iloiset veitikat otimme tämän tiedon avosylin vastaan, (vaikka edelleen olimme kiinnostuneet lähinnä musiikista.) Kaikki bändin ja yksi bändin puolesta!

Jätetään tarrat, paidat, pinssit, kassit ja flyerit (niitä on rekkalastillisia) kaiken tämän ulkopuolelle ja tehdään pieni retki Seamus -kampanjoinnin historiaan. Olemmehan näet toteuttaneet jos jonkinlaista tempausta.

I KAMPANJA: MASKOTTI

Tämä ensimmäinen ei ehkä aivan täytä kampanjan mittasuhteita, mutta on ehdottomasti huomionarvoinen asia. Mukanamme kulki muutaman vuoden ajan Seamus-maskotti. Tuo monenlaista kohtelua kokenut upea kaverimme.

 Seamus-maskotti ja Herra Hynynen

 Seamus Sami Saaren hellässä huomassa.

II KAMPANJA: KADONNUT SEAMUS

Kadonnut Seamus -kampanja oli kampanjoinnin helmi. Ennen ensimmäisen levyn julkaisua levittelimme street teamimme avulla kolmeen kaupunkiin valtavan määrän Kadonnut Seamus 4v. -ilmoituksia.

Tämä oli tehokas huomionherättäjä. Nettisivuillemme jätettiin paljon havaintoja. Seamus oli nähty milloin Aurajoella, milloin Helsingin metrossa ja milloin missäkin nakkarijonossa. Muistatko vielä tämän?

III KAMPANJA: MAXIKOKOISET HELIUMPALLOT

Joku sai joskus idean (olisiko ollut Jussi), että keikkaahan voi mainostaa myös ilmapalloilla. Tavalliset ilmapallot vaikuttivat tylsältä ajatukselta, joten keksimme hankkia maxikokoisia sellaisia.

Eräänä syksyisenä yönä täytimme valtavat pallot heliumilla, sprayasimme niihin keikkapaikan ja -ajankohdan ja kuskasimme ne Helsingin keskustaan. Pallot kiinnitettiin lyhtypylväisiin mm. Elielin aukiolla.

Tämä tempaus oli muistaakseni jonkin verran työläs, eikä herättänyt niin paljon huomiota kuin olimme toivoneet. Paitsi silloin yöllä. Poliisikin oli jonkin verran kiinnostunut meistä pallojen ulkoiluttajista...

IV KAMPANJA: LET PEOPLE LOVE

Tämä idea sai alkunsa musiikkivideopalaverissa. Mietimme kuinka voisimme saada ihmiset mukaan videon tekoon. Aivoriihi tuotti tulosta. Facebookin avulla saimme kuin saimmekin ihmisiä osallistumaan rakkausteemaiseen kampanjaamme. He lähettivät meille kerrassaan koskettavia pusutteluvideonpätkiä. Lopputuloksen voi katsoa tästä. Let people love!

V KAMPANJA: VIIKKOVISAT

(Kuva ei liity tapahtumaan)

Seamuksen viikkovisat ovat nähneet tämän vuoden alussa päivänvalon. Tämä on ollut osa some -aktivoitumistamme. Viikkovisoja on ollut tähän mennessä kolme ja ensi viikolla on vielä luvassa yksi visa. Jos ei visaa, ei voi voittaa!

 

 

 

 

Vielä lopuksi

Kun viimeinen viikkovisa kohta vierähtää, ovat kampanjat joksikin aikaa ohi. On aika keskittyä olennaiseen. Suunnatkaa siis katseet kohti keikkoja.

Tässä vielä myöhästynyt uuden vuoden lupaus: Emme enää ikinä toteuta mitään kampanjoita. Paitsi jos tulee joku hyvä idis!

Anni-Maija

Poikien blogi

Ensimmäiset oluet

Tytöt halusivat, että Seamus alkaa pitää blogia. Kunniallisina aviomiehinä meidänkin (Jussi&Jussi) pitää luonnollisesti hoitaa osuutemme. Ajateltiin, että pehmein lasku blogikirjoittelun maailmaan on kirjoittaa sitä pubissa hyvän oluen parissa. Ilta saattaa venähtää pitkäksi, koska Jussi K. voitti joulun tienoilla darts-kisassa jokusen olutlipun lahtelaiseen ravintola Hiidenkiveen, eli Hidariin!

Äsken oli bänditreenit. Ensimmäiset treenit pitkästä aikaa. Ystävänpäivänä on levynjulkkarikeikka, ja sitä ennen pitäisi saada setti kuntoon. Kuten edellisessä blogissa kerrottiin, Jussi S. osti jenkkilän reissultaan uuden, tai itse asiassa vanhan (60-luvun alusta), kitaravahvistimen; Vox ac10:n. Se oli loisto-ostos, saundi oli suoraan sanottuna, sen enempää pröystäilemättä, jumalainen! 

Arliini (tv:stä tuttu rumpusankari) oli treeneissä ehkä vielä vähän pihalla eilisen jäljiltä. Hänellä oli kenties jäänyt jännitys päälle Uuden musiikin kilpailusta, jossa hän oli soittamassa Elina Orkonevan bändissä. He selvittivät hienosti tiensä semifinaaliin. Muistakaa äänestää ensi viikolla Elina finaaliin (myös Iina Salinia kannattaa äänestää semifinaalissa :) ).

Toiset oluet

Miltä tuntuu olla vaimon kanssa samassa bändissä? (Vasta toiset oluet ja nyt jo asiaan.) Asiassa on luonnollisesti hyviä ja huonoja puolia. Heti tässä vaiheessa täytyy (vaimoille) sanoa, että tietenkin ollaan kirkkaasti plussan puolella! Ihan muutamia huippujuttuja mainitaksemme:

• paljon yhteistä laatuaikaa (tänäänkään illalla ei oltais oltu yhdessä, jos ei soitettais  samassa bändissä. Paitsi tietenkin nyt me Jussit istutaan täällä baarissa)
• aina on kuski omasta takaa (varsinkin jos vaimo on raskaana tai imettää)
• vaimo hoitaa homman:

o   keikkareissuissa kaikki tarpeellinen on pakattu mukaan

o   stylisti hoitaa tukan kuntoon

o   facebook yms. some on ajan tasalla

• keikan jälkeen ei tarvitse kikkailla bändäreiden kanssa

Kolmannet oluet

-       

• vaimo ei voi sanoa, että ei ikinä tehdä mitään yhdessä
• ei itse tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä, kuten mitä biisejä soitetaan keikalla
• jää itselle enemmän bäkkärikaljoja (vaimot juovat vähemmän kuin perus Esat ja Niilot)

Neljännet oluet

Negatiivisten asioiden lista on lähes olematon. Ainoan ongelman muodostaa se, että keikkojen ja reenien ajaksi pitää koirat ja jälkikasvu saada hoitoon.

Viidennet oluet

Tämä asia ei taida olla vielä kaluttu loppuun, mutta joudumme nyt keskittymään oluen juontiin. Meillä on vielä 40 olutta juotavana ennen kuin baari sulkee ovensa. Jussi K. voitti tikanheitosta nimittäin 50 olutlippua.

Kippis

Jussit

Terveisiä Amerikan ihmemaasta

"Sillä jos tää ois Jenkkilä, ei tarvis levitellä oman bändin tarroja..."

Ennen levyn julkaisua Suomisen pariskunta ehti vielä pikavisiitille Amerikkaan katsomaan, miten ne tarrat täällä sitten leviävät. Pääkohteena oli Washington D.C., jossa meitä isännöivät Suomen suurlähetystön puolesta Jules ja Rauno sekä Heta ja Mikko.

Paparazzikuva Raunosta ja Juleksesta

"Oh say can you see..."


Not really. Sää oli poikkeuksellisesti niin sumuinen, ettei muistomerkkejä ja Valkoista taloa voinut nähdä viittä metriä kauempaa. Lauri Törni sentään saatiin bongattua Vietnam-monumentistä. Lisäksi ansaitsisimme ensimmäisen palkinnon urheasta museokierrosurakasta.

Tällä tulivat Apollon pojat takaisin maan kamaralle. Air & Space Museum.

Kohtaaminen rexin kanssa.
Museum of Natural History oli suosikkejamme.

"Get your kicks on Route 66..."

Legendaarista kuuskutosta päästiin huristamaan pikku pätkä, kun lähdettiin kaupungin ulkopuolelle ostosreissuun. Jussi teki päivän ykköslöydön ja osti kuuskytlukulaisen Vox AC10 -kitaravahvistimen. Nyt on arvatenkin hymy korvissa.


"Bye bye miss American pie..."

Vaikka ehkä perinteisesti USA:ta ei pidetäkään kulinarismin mekkana, reissumme on ollut varsin ruokapainotteinen. Five Guys -hampparit ovat saavuttaneet suuren suosion. Kokoa ja makua, ei majoneesissa uitettua. Ehtisikö joku hoitaa ketjun Suomeenkin? Lisäksi on tietysti vedetty kaksin käsin maapähkinävoita ja keksitaikinajäätelöä, ja Nykissä meitä odottavat vielä Johny's Diner ja Ninja-ravintola. ("The good ol' boys were drinking whisky and rye..." Ja kyllähän ne seurueen miehet ovat melko järjestelmällisesti kartoittaneet ja pisteyttäneet maan oluttarjonnan.)

Tällä kiesillä on huristeltu ensimmäisenä
Amerikan mantereen halki. Meidän kiesimme
on yhä mietinnän alla.

"Get your motor running, get up on the highway..."

Nyt pyörät vievät meitä kohti Manhattania. Siellä ehditään seikkailla vielä parisen päivää. Tarrojen arvoitus on edelleen ratkaisematta. Toivomme avun löytyvän Lower East Sideltä. Jos ei, niin varasuunnitelmana juonitaan jo ajoreissua mantereen halki.

Anna & Jussi





P.S. Loppuanekdootti: Pomon "Born in the USA", josta on ajan saatossa tullut käytännössä Amerikan toinen kansallislaulu, on alunperin tehty kritisoimaan Amerikkaa ja Vietnamin sotaa.

Kolmas kerta toden sanoo?

 "...olisihan se kova juttu, jos joku muukin kuin äiti, isi ja kaverit ostaisivat levyn..."

"Kolmas kerta toden sanoo" saattaa tällä kertaa pitää kutinsa. Ainakin toivon sitä nyt meidän bändin kohdalle. Kolmas albumimme julkaistaan helmikuun 15. päivä ja siitä on tulossa hauskaa. Ensimmäistä kertaa on sellainen kutina, että tästä saattaa joku oikeasti tykätä. Jopa me itse olemme tyytyväisiä siihen, miltä tuleva albumi kuulostaa. Ja olisihan se kova juttu, jos joku muukin kuin äiti, isi ja kaverit ostaisivat levyn ja tulisivat kenties keikoillekin.


"...hartaudella, hitaasti kypsytellen ja rakkaudella."

Kuuntelin eilen illalla läpi tulevan albumin kappaleet. Osittain muistellakseni, että mitä viimeisten kahden vuoden aikana on tullutkaan harjoiteltua ja äänitettyä. Tätä levyä on tosiaan tehty hartaudella, hitaasti kypsytellen ja rakkaudella. Niin monessa eri paikassakin on äänitetty, etten edes jaksa muistaa. Kauhean paljon ihmisiäkin on tähän tarvittu. (Kiitos kaikille!) Hiisi vieköön, kyllä tämä on kannattanut. Always/Never on mielestäni onnistunut loistavasti.

Onhan tämä nyt aikamoista hehkutusta, mutta iloitaan nyt siitäkin, että kerrankin osaan hehkuttaa. Aion ottaa kaiken irti! Ugh! - Oikeasti jännitän tuskaisena, että mitä kuuntelijat ovat mieltä.


"Alku hyvin, kaikki hyvin..."

Radio Nova sekä lahtelainen Radio Voima lisäsivät ensimmäisen singlemme soittolistoilleen viime vuoden puolella. Nyt odotetaan jännittyneinä, mitä muita soittolistauksia on luvassa...

Täältä tähän. Ensi viikolla blogia päivittävät maailmanmatkaajat Anna ja Jussi.

Anni-Maija

Seamusblogi on pystyssä

Nyt se on totta! Nimittäin Seamuksen blogin olemassaolo. Tässä se nyt on. Täällä kerromme, mitä mielessä liikkuu. Jos liikkuu.

Kukaan meistä kuudesta ei ole koskaan ollut bloggeri, mutta kerrankos sitä sellaiseksi aletaan. Tavoitteena on, että kerran viikossa päivitämme Seamuksen kuulumiset tänne. Te, arvon Seamus -diggarit, jotka haluatte pysyä kaiken aikaa kyydissä, kärryillä ja ajantasalla, olette löytäneet oikean osoitteen. Tämä on teitä varten ystävät!

Olemme innoissamme, matka siis alkakoon.

Seamus

P.S. Mikäli tämä oli hepreaa, tutustu ohimennen biografiaamme: http://seamus.fi/tarinaa.php Sen jälkeen kyytiin on helpompi hypätä.