tiistai 5. maaliskuuta 2013

Autopulmia, häitä ja muita ikimuistoisia keikkahetkiä


Nyt minikiertueemme päättyessä on aika muistella Seamuksen kymmenvuotisen historian hauskimpia, oudoimpia, ikimuistoisimpia ja huono-onnisimpia keikkakokemuksia.

Aloitetaan alusta. Lähes jokainen meistä kertova lehtijuttu muistaa mainita, että yksiä juhlia varten perustettu bändi on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti. Totta joka sana. Kyse oli tosiaan Suomisten sisarusten äidin viisikymppisistä, jotka tapahtuivat tietenkin Loimaalla. Kokoonpano oli tuolloin hiukan eri näköinen. Rummuissa Rautiaisen Jukka, bassossa Salon Jani. Täysloimaalainen kokoonpano tietty silloinkin. Lisäksi mukana olivat siis sisarukset Jussi ja Anni-Maija sekä minä, joka olin tuolloin vielä Valtonen. Yhtään omaa Seamus-biisiä ei vielä ollut valmiina, vaan settilistasta ensimmäisinä mieleen pompahtavat legendaariset Wonderwall ja Summer of 69 :)
 
Poor Seamus uransa alkumetreillä Stella Starissa
Seuraava pysyvästi muistoihin jäänyt alkupään keikka oli erikoinen basistikuvion ansiosta. Se taisi olla historiamme neljäs keikka, kolmas Poor Seamus -nimellä tehty ja keikkapaikkana Stella Star Helsingissä. Olimme tuolloin saaneet omakustannesinkullamme huomiota radiossa, ja keikalle oli tulossa levy-yhtiön edustaja. Vaan pari viikkoa ennen keikkaa tuolloinen basistimme Kyösti otti ja katosi. Ei näköhavaintoja, ei vastausta puhelimitse. Jossain vaiheessa huhut kertoivat miehen häipyneen jonnekin kotiseuduilleen Pohjanmaalle. Onneksi Anni-Maija tunsi Kivivuoren Juhon, joka lupautui pelastajaksemme. Vaikkei kyseinen keikka ehkä ollutkaan vielä bändin historian parhaita, Juhon bändiura oli varsin nousujohteinen: yhdet treenit, yksi keikka ja levydiili.

Koetetaanko vaikka apuvirtaa?
Bändin keikkareissuihin liittyy monenlaisia muistoja monenlaisista menopeleistä, joilla pitkin Suomen maata posoteltiin. Yleisesti ottaen meillä tuntuu olevan aika huono autokarma. Esim. niihin aikoihin, kun toisenakin kitaristinamme oli Jussi, Lentovaaran Jussi eli Lentsi nimittäin, köröttelimme kerran Joensuuhun hänen tyttöystävänsä perheen matkailuautolla. Ajatus tuntui mainiolta, kunnes aamutuimaan keikan jälkeen piti lähteä takaisinpäin eikä auto inahtanutkaan. Konepelti auki ja tutkimaan. Ja sitten hätyytettiin apujoukkoja paikalle, josko auto hörähtäisi käyntiin vetämällä. Eikä muuten hörähtänyt. En enää edes muista, oliko ongelma lopulta akussa vai missä, mutta sen muistan, että aivan tavoiteajassa ei takaisin Varsinais-Suomeen päästy.
 
Samainen keikka on ikimuistoiset-kansiossa myös siksi, että sen jälkeen bäkkärillämme oli paitsi Seamus ystävineen myös Kotiteollisuutta, Nightwishia ja Sami Saari. Erikoinen cocktail, etten sanoisi, mutta hauskaa oli ja juoma virtasi. Emme vielä ole käyttäneet Hynysen lupaamaa optiota päästä koska tahansa heidän bäkkärilleen, mutta ehkä se vielä joskus käytetään. Tuolta illalta on paljon kuvamateriaalia, jossa Seamus-maskottiparka kokee hurjia, mutta laitetaan tähän tällainen vähän lapsiystävällisempi versio.
Pikku Seamus-parkaakin taitaa hämmentää tarjottavien määrä ja laatu.
Jollain toisella Itä-Suomen keikalla, olisko ollut Savonlinna ja The Rocks, oli menopeli vaihdettu henkilöautoihin. Tämä oli tietty pistokeikka, arki-iltana ja liksa suurimmaksi osin lippuriskillä. Emme tainneet tuolloin olla Savonlinnassa kovin kuuma nimi, sillä katsojia oli portsarin lisäksi noin kolme, jotka nekin olivat osuneet paikalle vahingossa eivätkä olleet järin innostuneita kuulemaan mölyämistämme. Onneksi porstari sentään tykkäsi. Ja sitten menestyskeikan päätteeksi lähdettiin ajamaan kolmenkymmenen asteen pakkasessa takaisin Etelä-Suomeen. Jahka ensin saatiin auton lukko sulaksi ja auton ovi pysymään kiinni. Bonuksena vielä toinen autokunta otti paluumatkalla 
metallipoliisilta pikku ylinopeussakon.

En tiedä, mikä meihin iski, kun ajattelimme autokarmamme kääntyvän paremmaksi ostamalla keikkabussin, mutta niin vaan tuo ihana Mersu hankittiin ja nimekseen se sai Enkeli. Sisätilan punainen keinonahka vaihtui retrokankaisiin, ja viihdykkeeksi viriteltiin telkkaria, DVD-soitinta ja ties mitä. Vanhassa autossa oli tietysti omat "luontaiset ominaisuutensa", joita ei vissiin vioiksi sopinut kutsua, mutta Jussi S. puunaili Enkeliä suorastaan isällisellä rakkaudella.

Meikä hyppää kyytiin Jyväskylästä. Ostettaessa Enkeli oli musta Enkeli, mutta pian se sai kauniin seamuksensinisen pinnan.
Kuitenkin aina hetkittäin Enkeli päätti ryhtyä paholaiseksi, ja näin jälkeenpäin tuntuu, että melkein joka reissulla oli jotain pikku vaivaa. Eräskin matka alkoi jo lupaavasti, kun vielä Helsingin sisällä nelostiellä kaasuttaessamme Enkelin raollaan ollut kattoluukku lätkähti irti ja hajosi päreiksi pitkin kolmikaistaista väylää. Jussi & kump. loikkivat aropupun elkein liikenteen seassa keräämässä palasia, jotka ihme kyllä saatiin vahvalla teippauksella vielä kattoluukkua etäisesti muistuttavaan muotoon ja takaisin reikäänsä. Sittemmin muistimme aina sulkea luukun visusti ennen liikkeelle lähtöä.
 
Ehkä legendaarisimmat Enkeli- ja keikkamuistot liittyvät kuitenkin vuoden 2007 Lapin-turneeseemme. Jo ennen lähtöä tuli pientä pulmaa. Treeneissä tuli jotain puhetta jostakin kiertueen keikasta, jolloin tuolloinen rumpalimme Jarkko kysäisi, että hetkinen, mikä kiertue ja milloin sellainen onkaan... Meiltä muilta taisi leipäläpi hieman tipahtaa, kun Jarkko ilmoitti joutuvansa olemaan kyseisenä ajankohtana Helsingissä. Kun hätä on suurin, on apu onneksi lähellä. Tällä kertaa apu tuli Pyykön Antin muodossa, joka "pääsi" rumpaloimaan tälle ikimuistoiselle retkelle.
 
Rentoa rinneravintolameninkiä.

Menomatka sujui hienosti ja keikatkin olivat hauskoja. Soittelimme illalla rokkia milloin missäkin baarissa ja välillä rapsuttelimme akustisesti rinneravintolassa. Enkeli puuttui peliin vasta reissun
loppuvaiheessa. Minä ja Anni olimme jo jonain iltana päässeet onnellisesti mökkiimme koisimaan, kun taas muu seurue jäi Leville riekkumaan. Mökin ja Levin välissä oli pari aika tiukkaa mäkeä, ja yhdessä niistä Enkelistä katkesi mikäs muukaan kuin kardaani. Enkelissä oli myös sellainen pikku "ominaisuus", että se ei avaimesta sammunut, vaan se oli tapana sammuttaa vaihteella. Ilman kardaaniahan se ei muuten onnistu.
Railakasta menoa @ Vanha Hullu Poro
Jussi S. kertoo heränneensä Enkelin nukkumaosastolta siinä vaiheessa, kun moottoria yritettiin tukahduttaa sammuksiin ja äänimestarimme Kallen käsivarsi oli jo suurimmaksi osaksi ilmanottoaukossa. Jussilla oli kyllä tiedossa tapa, jolla moottorin olisi saanut sammumaan näppärästi ohjaamostakin, mutta hänelle ilmoitettiin tiukasti, että tähän ei nyt enempää neuvojia kaivata! Lopulta Enkeli sammui Pyykön rumpumatolla tukahduttaen ja seurue palasi mökille taksilla aamuyön tunteina.
 
Lapin-kiertue sijoittui tietenkin parahiksi pääsiäisen aikaan, joten kun pääsiäisen pyhinä koetettiin saada jotakuta korjaajaa kiinni, oli vastauksena aina, että Jouni on nyt pilkillä, palataan asiaan parin päivän päästä. Kiertueen keikat alkoivat kuitenkin olla jo soitetun puolella ja osalla porukasta oli kiire takaisin etelään. Mökkiimmekin oli tulossa uudet asukkaat. Onneksi sellaista paikkaa ei olekaan, josta ei paria loimaalaista löytyisi. Niinpä yksi yö meni mukavasti tuttujen tyhjässä mökissä. Itse asiassa toisenkin tuttujen mökin piti olla tyhjillään, mutta kun karautimme pihaan, sieltä löytyikin perhe majoittuneena. Mökin vuokranvälittäjällä taisi olla vähän omia bisneksiä, jotka tulivat näin paljastuneiksi...
No, tässä kohden suurin osa porukasta alkoi varailla junalippuja kohti etelää. Onneksi jonkinlainen paikka vielä varsin täysistä junista irtosi. Itse muistelen yrittäneeni nukkuilla penkkien lomassa vaunun lattialla yöjunassa. Sen sijaan kaksi Jussia soittivat nöyrästi pomoilleen, että tilanne on nyt sellainen, notta tarvittais vielä pari päivää lomaa ennen kuin päästään täältä kotiin. Kallen kavereita oli Levin puolella isossa vuokramökissä, ja siellä Jussit viettivät muutaman päivän oletettavasti hilpeissä tunnelmissa, kunnes korjaajat olivat palanneet pilkiltä ja Enkeli oli taas yhtenä palasena. Paluumatka oli sikäli ratkiriemukas, että vain Lentsillä oli näistä kahdesta c-kortti, joten hän sai körötellä koko matkan kotiin toisen Jussin kannustaessa vierellä.

Viimeinen Enkeli-reissuni, omat polttarit.
Tämä ei tainnut olla edes viimeinen Enkelin kanssa kohdattu pikku sattumus. Esim. Kosken Riku saattaa muistaa katkerasti erään toisella kokoonpanolla tehdyn hääkeikkareissun, jossa kaikki, mikä voi hajota, hajosi. Pian Enkeli pantiinkin myyntiin ja vieläpä löysi ostajan. Jokin keikka-auto firma sen tyytyväisenä meiltä lunasti. Kuulemma auto ei tosin enää ole rekisterissä. R.I.P. Enkeli, missä ikinä oletkin.

 
Myös Seamus on tehnyt yhden hääkeikan omalla nimellään ja kokoonpanollaan. Ystävämme Satu & Vopsi eivät tylsiin, perinteisiin häihin tyytyneet vaan järjestivät koko viikonlopun hääfestarit, pääesiintyjänä Happoradio. Boolitynnyrin (siis tynnyrin, ei maljan) kanssa ei nuukailtu, ja muistelenkin, että kun olisi ollut meidän vuoromme nousta lavalle, jouduttiin hiukan odottelemaan, sillä Lentsi oli jollain seurueella keskellä järveä veneellä, josta taisi olla polttoaine loppu. Hilpeää menoa.

Hianoa on, ihastelevat Jussit Suominen ja Koskinen.
Yksi ikimuistoinen reissu oli Saksan piipahduksemme vuonna 2010. Saksalainen ykkösfanimme Oliver järjesti meidät sinne, ja soitimme kaksi keikkaa hänen kotikulmillaan Stuttgartissa. Muistoihin on jäänyt mm. herkullinen joskin varsin tuhti saksalainen ruoka, kauniit keskiaikaiset pikkukaupungit, ystävälliset isäntämme ja erittäin lämmin keikkatunnelma. Ventovierasta bändiä tultiin kuulemaan sankoin joukoin ja meininki oli katossa. Mieluusti kohti Keski-Eurooppaa suuntaamme tulevaisuudessakin, jahka tähdet ovat taas sen suhteen oikeassa asennossa.
 
Kaiken kaikkiaan olen pitkään jo vaahdonnut, että telkkariin tarvittaisiin reality-sarja normi rokkibändin arjesta. Vaikka hauskaa on paljon ja useimmat keikat ovat mahtavia - etenkin kun sekä bändissä että yleisössä on huipputyyppejä - on matkalla myös sen luokan sattumuksia, että niistä saisi tv-hupia moneksi illaksi ja saattaisi joku nuori miettiä vielä uudestaan, josko sittenkin putkimieheksi eikä kitaristiksi :D

Nyt kalenterissa on enää yksi keikka, ensi viikon Jack The Rooster -visiitti Tampereelle, mutta ties mitä on luvassa taas jatkossa. Kiusoittelemme teitä jo kertomalla, että seuraavan levyn suuntaviivoja on jo pohdittu ahkerasti, joten jos kaikki menee edes suunnilleen toivotusti, keikkoja pitäisi olla tiedossa taas pian eikä seuraavaa levyäkään jouduta tällä kertaa odottelemaan vuosikausia. 
 
Jos teillä on mielessänne omakohtaisia, ikimuistoisia Seamus-keikkoihin liittyviä kokemuksia, kertokaa toki. Kuulemme mieluusti tarinoita teidän näkökulmastanne.


Nostalgiaterveisin

Anna

Jotenkin sen settilistan teko tuppaa aina jäämään viime tippaan, ja käytettävä on niitä tarpeita, jotka kulloinkin ulottuvilla ovat. Tässä tyypillinen esimerkki. Jos tuosta ei saa selvää, niin jo on kumma.