Nyt
minikiertueemme päättyessä on aika muistella Seamuksen kymmenvuotisen
historian hauskimpia, oudoimpia, ikimuistoisimpia ja huono-onnisimpia
keikkakokemuksia.
Aloitetaan alusta. Lähes jokainen meistä kertova lehtijuttu muistaa mainita, että yksiä juhlia varten perustettu bändi on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti. Totta joka sana. Kyse oli tosiaan Suomisten sisarusten äidin viisikymppisistä, jotka tapahtuivat tietenkin Loimaalla. Kokoonpano oli tuolloin hiukan eri näköinen. Rummuissa Rautiaisen Jukka, bassossa Salon Jani. Täysloimaalainen kokoonpano tietty silloinkin. Lisäksi mukana olivat siis sisarukset Jussi ja Anni-Maija sekä minä, joka olin tuolloin vielä Valtonen. Yhtään omaa Seamus-biisiä ei vielä ollut valmiina, vaan settilistasta ensimmäisinä mieleen pompahtavat legendaariset Wonderwall ja Summer of 69 :)
Bändin keikkareissuihin liittyy monenlaisia muistoja
monenlaisista menopeleistä, joilla pitkin Suomen maata posoteltiin.
Yleisesti ottaen meillä tuntuu olevan aika huono autokarma. Esim. niihin
aikoihin, kun toisenakin kitaristinamme oli Jussi, Lentovaaran Jussi
eli Lentsi nimittäin, köröttelimme kerran Joensuuhun hänen
tyttöystävänsä perheen matkailuautolla. Ajatus tuntui mainiolta, kunnes
aamutuimaan keikan jälkeen piti lähteä takaisinpäin eikä auto
inahtanutkaan. Konepelti auki ja tutkimaan. Ja sitten hätyytettiin
apujoukkoja paikalle, josko auto hörähtäisi käyntiin vetämällä. Eikä
muuten hörähtänyt. En enää edes muista, oliko ongelma lopulta akussa vai
missä, mutta sen muistan, että aivan tavoiteajassa ei takaisin
Varsinais-Suomeen päästy.
En tiedä, mikä meihin iski, kun ajattelimme autokarmamme kääntyvän paremmaksi ostamalla keikkabussin, mutta niin vaan tuo ihana Mersu hankittiin ja nimekseen se sai Enkeli. Sisätilan punainen keinonahka vaihtui retrokankaisiin, ja viihdykkeeksi viriteltiin telkkaria, DVD-soitinta ja ties mitä. Vanhassa autossa oli tietysti omat "luontaiset ominaisuutensa", joita ei vissiin vioiksi sopinut kutsua, mutta Jussi S. puunaili Enkeliä suorastaan isällisellä rakkaudella.
Aloitetaan alusta. Lähes jokainen meistä kertova lehtijuttu muistaa mainita, että yksiä juhlia varten perustettu bändi on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti. Totta joka sana. Kyse oli tosiaan Suomisten sisarusten äidin viisikymppisistä, jotka tapahtuivat tietenkin Loimaalla. Kokoonpano oli tuolloin hiukan eri näköinen. Rummuissa Rautiaisen Jukka, bassossa Salon Jani. Täysloimaalainen kokoonpano tietty silloinkin. Lisäksi mukana olivat siis sisarukset Jussi ja Anni-Maija sekä minä, joka olin tuolloin vielä Valtonen. Yhtään omaa Seamus-biisiä ei vielä ollut valmiina, vaan settilistasta ensimmäisinä mieleen pompahtavat legendaariset Wonderwall ja Summer of 69 :)
Poor Seamus uransa alkumetreillä Stella Starissa |
Seuraava
pysyvästi muistoihin jäänyt alkupään keikka oli erikoinen basistikuvion
ansiosta. Se taisi olla historiamme neljäs keikka, kolmas Poor Seamus
-nimellä tehty ja keikkapaikkana Stella Star Helsingissä. Olimme
tuolloin saaneet omakustannesinkullamme huomiota radiossa, ja keikalle
oli tulossa levy-yhtiön edustaja. Vaan pari viikkoa ennen keikkaa
tuolloinen basistimme Kyösti otti ja katosi. Ei näköhavaintoja, ei
vastausta puhelimitse. Jossain vaiheessa huhut kertoivat miehen
häipyneen jonnekin kotiseuduilleen Pohjanmaalle. Onneksi Anni-Maija
tunsi Kivivuoren Juhon, joka lupautui pelastajaksemme. Vaikkei kyseinen
keikka ehkä ollutkaan vielä bändin historian parhaita, Juhon bändiura
oli varsin nousujohteinen: yhdet treenit, yksi keikka ja levydiili.
Koetetaanko vaikka apuvirtaa? |
Samainen keikka on ikimuistoiset-kansiossa myös siksi, että
sen jälkeen bäkkärillämme oli paitsi Seamus ystävineen myös Kotiteollisuutta,
Nightwishia ja Sami Saari. Erikoinen cocktail, etten sanoisi, mutta hauskaa oli ja juoma virtasi. Emme vielä ole käyttäneet Hynysen lupaamaa
optiota päästä koska tahansa heidän bäkkärilleen, mutta ehkä se vielä
joskus käytetään. Tuolta illalta on paljon kuvamateriaalia, jossa
Seamus-maskottiparka kokee hurjia, mutta laitetaan tähän tällainen
vähän lapsiystävällisempi versio.
Jollain toisella Itä-Suomen keikalla, olisko ollut Savonlinna
ja The Rocks, oli menopeli vaihdettu henkilöautoihin. Tämä oli tietty
pistokeikka, arki-iltana ja liksa suurimmaksi osin lippuriskillä.
Emme tainneet tuolloin olla Savonlinnassa kovin kuuma nimi, sillä
katsojia oli portsarin lisäksi noin kolme, jotka nekin olivat osuneet
paikalle vahingossa eivätkä olleet järin innostuneita kuulemaan
mölyämistämme. Onneksi porstari sentään tykkäsi. Ja sitten
menestyskeikan päätteeksi lähdettiin ajamaan kolmenkymmenen asteen
pakkasessa takaisin Etelä-Suomeen. Jahka ensin saatiin auton lukko
sulaksi ja auton ovi pysymään kiinni. Bonuksena vielä toinen autokunta otti
paluumatkalla Pikku Seamus-parkaakin taitaa hämmentää tarjottavien määrä ja laatu. |
metallipoliisilta pikku ylinopeussakon.
En tiedä, mikä meihin iski, kun ajattelimme autokarmamme kääntyvän paremmaksi ostamalla keikkabussin, mutta niin vaan tuo ihana Mersu hankittiin ja nimekseen se sai Enkeli. Sisätilan punainen keinonahka vaihtui retrokankaisiin, ja viihdykkeeksi viriteltiin telkkaria, DVD-soitinta ja ties mitä. Vanhassa autossa oli tietysti omat "luontaiset ominaisuutensa", joita ei vissiin vioiksi sopinut kutsua, mutta Jussi S. puunaili Enkeliä suorastaan isällisellä rakkaudella.
Meikä hyppää kyytiin Jyväskylästä. Ostettaessa Enkeli oli musta Enkeli, mutta pian se sai kauniin seamuksensinisen pinnan. |
Ehkä legendaarisimmat Enkeli- ja keikkamuistot liittyvät
kuitenkin vuoden 2007 Lapin-turneeseemme. Jo ennen lähtöä tuli pientä
pulmaa. Treeneissä tuli jotain puhetta jostakin kiertueen keikasta,
jolloin tuolloinen rumpalimme Jarkko kysäisi, että hetkinen, mikä
kiertue ja milloin sellainen onkaan... Meiltä muilta taisi leipäläpi
hieman tipahtaa, kun Jarkko ilmoitti joutuvansa olemaan kyseisenä
ajankohtana Helsingissä. Kun hätä on suurin, on apu onneksi lähellä.
Tällä kertaa apu tuli Pyykön Antin muodossa, joka "pääsi" rumpaloimaan
tälle ikimuistoiselle retkelle.
Rentoa rinneravintolameninkiä. |
Menomatka sujui hienosti ja keikatkin olivat hauskoja. Soittelimme illalla rokkia milloin missäkin baarissa ja välillä rapsuttelimme akustisesti rinneravintolassa. Enkeli puuttui peliin vasta reissun
Railakasta menoa @ Vanha Hullu Poro |
Lapin-kiertue sijoittui tietenkin parahiksi pääsiäisen aikaan,
joten kun pääsiäisen pyhinä koetettiin saada jotakuta korjaajaa kiinni,
oli vastauksena aina, että Jouni on nyt pilkillä, palataan asiaan parin
päivän päästä. Kiertueen keikat alkoivat kuitenkin olla jo soitetun
puolella ja osalla porukasta oli kiire takaisin etelään. Mökkiimmekin
oli tulossa uudet asukkaat. Onneksi sellaista paikkaa ei olekaan, josta
ei paria loimaalaista löytyisi. Niinpä yksi yö meni mukavasti tuttujen
tyhjässä mökissä. Itse asiassa toisenkin tuttujen mökin piti olla
tyhjillään, mutta kun karautimme pihaan, sieltä löytyikin perhe
majoittuneena. Mökin vuokranvälittäjällä taisi olla vähän omia
bisneksiä, jotka tulivat näin paljastuneiksi...
Tämä ei tainnut olla edes viimeinen Enkelin kanssa kohdattu
pikku sattumus. Esim. Kosken Riku saattaa muistaa katkerasti erään
toisella kokoonpanolla tehdyn hääkeikkareissun, jossa kaikki, mikä voi
hajota, hajosi. Pian Enkeli pantiinkin myyntiin ja vieläpä löysi
ostajan. Jokin keikka-auto firma sen tyytyväisenä meiltä lunasti.
Kuulemma auto ei tosin enää ole rekisterissä. R.I.P. Enkeli, missä ikinä
oletkin.
Myös Seamus on tehnyt yhden hääkeikan omalla
nimellään ja kokoonpanollaan. Ystävämme Satu & Vopsi eivät tylsiin,
perinteisiin häihin tyytyneet vaan järjestivät koko viikonlopun
hääfestarit, pääesiintyjänä Happoradio. Boolitynnyrin (siis tynnyrin, ei
maljan) kanssa ei nuukailtu, ja muistelenkin, että kun olisi ollut
meidän vuoromme nousta lavalle, jouduttiin hiukan odottelemaan, sillä
Lentsi oli jollain seurueella keskellä järveä veneellä, josta taisi olla polttoaine loppu.
Hilpeää menoa.
Hianoa on, ihastelevat Jussit Suominen ja Koskinen. |
Kaiken kaikkiaan olen pitkään jo vaahdonnut, että telkkariin
tarvittaisiin reality-sarja normi rokkibändin arjesta. Vaikka hauskaa on
paljon ja useimmat keikat ovat mahtavia - etenkin kun sekä bändissä
että yleisössä on huipputyyppejä - on matkalla myös sen luokan
sattumuksia, että niistä saisi tv-hupia moneksi illaksi ja saattaisi
joku nuori miettiä vielä uudestaan, josko sittenkin putkimieheksi eikä
kitaristiksi :D
Nyt kalenterissa on enää yksi keikka, ensi viikon Jack The Rooster -visiitti Tampereelle, mutta ties mitä on luvassa taas jatkossa. Kiusoittelemme teitä jo kertomalla, että seuraavan levyn suuntaviivoja on jo pohdittu ahkerasti, joten jos kaikki menee edes suunnilleen toivotusti, keikkoja pitäisi olla tiedossa taas pian eikä seuraavaa levyäkään jouduta tällä kertaa odottelemaan vuosikausia.
Nyt kalenterissa on enää yksi keikka, ensi viikon Jack The Rooster -visiitti Tampereelle, mutta ties mitä on luvassa taas jatkossa. Kiusoittelemme teitä jo kertomalla, että seuraavan levyn suuntaviivoja on jo pohdittu ahkerasti, joten jos kaikki menee edes suunnilleen toivotusti, keikkoja pitäisi olla tiedossa taas pian eikä seuraavaa levyäkään jouduta tällä kertaa odottelemaan vuosikausia.
Jos teillä on mielessänne omakohtaisia, ikimuistoisia Seamus-keikkoihin liittyviä kokemuksia, kertokaa toki. Kuulemme mieluusti tarinoita teidän näkökulmastanne.
Nostalgiaterveisin
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti